Jukka Penttilä

Uusimaalainen kuuskasi. Asunut ja vaikuttanut lä-hinnä Helsingissä ja pääkaupunkiseudulla. Kunnes ir-tautuminen työelämästä johti kuvataideopintoihin ja muuttoon Hyvinkäälle. Kokoikäinen nivelreumakroonikko, kuuskyt vuotta heikkonäköinen, 1990-luvun puolivä-listä asti täyspimeä sokea.

Kulttuuri ja viivan luonti on seurannut kokoaikaisesti elämässäni. Joskus enemmän, joskus vähemmän. Erilaisia kuvataideleirejä ja -kursseja on elämäni arkeen kuulunut.

Olen pitkälti perinteisen esittävän taiteen tekemisen kannalla ja luomistyö tulee tehdä perinteisin työmenetelmin. Tiukka linjani on murtumassa. Abstraktin ää-relle saatan osittain taipua.

Sekatekniikat kiinnostavat yhä enemmän. Käsitetaide, jees. Nykytaide - sekin.

Tätä nykyä istun Hyvinkään Taidekillan hallituksessa, kunnallisessa ja alueelli-sessa vammaisneuvostossa ja muutamissa kunnallisissa vaikuttamiselimissä.

NÄKY ry:tä olin yhtenä kolmesta perustamassa 20-vuotta sitten. Oli selvä tarve perustaa lähinnä pääkaupunkiseudulla toimiva kulttuurin ja taiteen kuluttajien ystävä kollektiivi Tänään olemme tässä galleriassa valokuvin ja kuvataideteok-sin. On juhlanäyttelyn ja 20-vuotisjuhlan aika.

Nautitaan ja jätetään itsellemme jonkinlainen jälki mieliimme!

Tämä teos nimeltä Piikikäs on graafinen työ, linoleikkaus, jonka päävärit ovat voimakas oranssi ja syvä sininen tai musta. Teos näyttää abstraktilta mutta tuo vahvasti mieleen piikkisen hahmon – ehkä siilin tai jonkin muun piikikkään eläimen.

Kuvassa on keskellä pyöreä muoto, joka voisi olla hahmon kasvot tai runko, ja siitä säteilee ulospäin karkeita, teräviä viivoja, jotka muistuttavat piikkejä. Nämä viivat ovat jäsennelty ympyränmuotoisesti, muodostaen epäsäännöllisen kruunun tai auran hahmon ympärille. Teoksen vasemmassa ja oikeassa yläkulmassa piikit levittäytyvät laajemmalle, kuin ne kurkottaisivat ulospäin teoksen reunojen yli.

Kasvot ovat vain aavistuksenomaisesti hahmoteltu: keskellä näkyy pieni pyöreä muoto, joka voisi olla nenä, ja alapuolella kaareva elementti, joka muistuttaa hymyä tai suuta. Alareunassa kaksi pientä pyöreää muotoa voivat viitata jalkoihin tai muihin kasvojen yksityiskohtiin. Näiden yksityiskohtien pelkistetty ilmaisu ja värit tuovat teokseen leikkisyyttä ja iloa, mutta samalla piikkien terävyys ja voimakas oranssi väri luovat energisen ja jopa hieman vaarallisen tunnelman.

Taustalla tummansininen tai musta väri luo kontrastin piikkeihin ja saa hahmon erottumaan terävästi. Siveltimen jäljet tai painojälki ovat karheita ja vaihtelevia, mikä lisää teokseen luonnonmukaista tekstuuria ja elävyyttä.

Teoksen tunnelma on energinen ja leikkisä, mutta samalla siinä on myös ripaus mystiikkaa ja arvoituksellisuutta, sillä hahmoa ei ole määritelty tarkasti. Se kutsuu katsojaa pohtimaan, mitä hahmo symboloi – onko kyseessä luonnon elementti vai mielikuvituksellinen olento, joka on piiloutunut graafisen muodon taakse?

Teos nimeltä Yövalo on mustavalkoinen, yksinkertaistettu ja voimakkaasti kontrastoitu graafinen työ. Kuva on selvästi linoleikkaus tai vastaava painotekniikka, jossa suuret mustat ja valkoiset alueet vuorottelevat luoden dramaattisen vaikutelman.

Kuvassa keskellä on suuri täysikuu, joka hallitsee taivasta. Kuu on selvästi painettu suurena pyöreänä muotona ja sen pinnassa on epäsäännöllisiä varjoja, jotka viittaavat sen kraatereihin ja epätasaisuuksiin. Kuu täyttää suurimman osan kuvan yläosasta ja toimii teoksen valaisevana keskipisteenä.

Kuun edustalla näkyy kaksi melko pelkistettyä airoa tai soutulaitetta, jotka kelluvat veden pinnalla. Airojen asento on hieman epätasapainoinen, mikä antaa vaikutelman hylätystä tai kesken jääneestä tilanteesta. Airot saattavat symboloida liikettä tai jonkin matkan päättymistä, mutta niiden irrallisuus suhteessa muuhun teokseen herättää kysymyksiä siitä, miksi ne on jätetty siihen.

Alareunassa näkyy aaltoilevia viivoja, jotka kuvaavat veden pintaa. Vesi on esitetty vain muutamalla yksinkertaisella, kaarevalla viivalla, mutta se antaa selkeän käsityksen siitä, että airot kelluvat veden päällä kuunvalossa.

Teoksen oikeassa yläkulmassa näkyy pieni lintu, joka lentää kohti kuuta. Tämä yksityiskohta lisää teokseen liikettä ja eloa, vaikka muuten se on hyvin staattinen. Lintu voi symboloida vapautta tai matkantekoa, ja se tuo teokseen lisää kerroksellisuutta.

Tunnelmaltaan teos on hiljainen ja hieman mystinen. Yömaisema, jossa kuu valaisee veden ja hylätyt airot, luo melankolisen ja jopa symbolisen tunteen yksinäisyydestä tai odottamisesta. Teoksen nimi Yövalo voi viitata kuun valoon, joka on ainoa valonlähde tässä pimeässä maisemassa.

Kokonaisuudessaan teos on yksinkertainen mutta voimakas. Se herättää katsojassa kysymyksiä hylätyistä esineistä ja yksinäisestä yön maisemasta, jossa kuunvalo tuo esiin yksityiskohdat muuten pimeässä ympäristössä.

Teoksen nimi Kalajuttu (2010) viittaa humoristiseen tai ironiseen kerrontaan, mikä näkyy myös itse teoksen surrealistisessa ja hieman absurdissa asetelmassa. Tämä graafinen työ, todennäköisesti etsaus, on mustavalkoinen ja kuvastaa epätodellisen maailman, jossa keskeisessä roolissa on ihmismäisiä piirteitä omaava kala.

Teoksen keskellä on suuri kala, joka seisoo pystyasennossa takajaloillaan. Kala on piirretty realistisin, mutta samalla ihmismäisin piirteisin: sen ruumis on pystyasennossa, ja sillä on yksi suuri silmä, joka katsoo suoraan eteenpäin. Kalalla on pitkät selkäevät, jotka kaartuvat ylöspäin, ja se näyttää liikkuvan eteenpäin oudon, abstraktin jalkakasan päällä, kuin astellen maahan. Tämän yksityiskohdan avulla teos luo absurdin vaikutelman – on kuin tämä kala olisi jostain syystä jättänyt veden ja lähtenyt liikkeelle maalle.

Teoksen vasemmassa ja oikeassa taustassa näkyy hajanaisia rakennuksia, jotka näyttävät osittain rapistuneilta tai hylätyiltä. Oikean puolen rakennuksessa on sana Fishmily, joka saattaa olla sanaleikki family (perhe) ja fish (kala) sanoista, mikä vahvistaa teoksen humoristista ja hieman arvoituksellista tunnelmaa. Rakennukset luovat ympäristön, joka näyttää erämaalta tai hylätystä kaupungista, jossa tapahtuu jotain omituista.

Maa kalajalan alla näyttää rikkonaiselta ja sotkuiselta, ehkä jäänteitä kalastuksesta tai epäselvästä maisemasta, jossa esineet ovat sekaisin. Oikealla alareunassa on köysimäisiä ja kasautuneita muotoja, jotka voivat olla symbolisia jäänteitä rannalta tai satamasta, mutta niiden selvä tulkinta jää auki.

Teoksen tunnelma on huvittava mutta samalla hieman absurdi. Kalalla, joka liikkuu maan päällä, ja taustalla rapistuvilla rakenteilla on yhdessä symboliikka, joka saattaa liittyä ihmisen ja luonnon väliseen suhteeseen tai jonkinlaiseen tarinan kertomiseen kalavaleista ja liioittelusta. Nimi Kalajuttu voi viitata juuri näihin liioiteltuihin tarinoihin, joissa todellisuus venyy ja muuttuu satumaiseksi.

Kokonaisuutena teos on visuaalisesti yksinkertainen, mutta sen yksityiskohdat herättävät katsojassa pohdintoja siitä, mitä tarinaa tässä oikein kerrotaan ja mitä tapahtuu surrealistisessa maailmassa, jossa kalat kävelevät ja maailmat ovat hylättyjä.

Teos nimeltä Pinnallista on graafinen työ, mahdollisesti etsaus, joka esittelee surrealistisen ja hieman humoristisen asetelman. Värit ovat mustavalkoiset tai harmaan sävyissä, mikä luo teokseen hiljaisen, melkein unenomaisen tunnelman.

Kuvan keskellä on hieman kummallisen muotoinen hahmo, joka näyttää olevan rakennuksen tai suuren esineen ja elävän olennon välimaastossa. Hahmo on pystyssä ja sen päällä on jonkinlainen putki tai savupiippu, joka kaartuu hieman vasemmalle. Keskellä hahmoa on yksi suuri silmä, joka katsoo kohti yläreunaa, luoden teokseen pienen humoristisen ja ehkä hieman hämmentävän elementin. Hahmon alareunassa näkyy kaksi epäselvää, jalkaa muistuttavaa uloketta, jotka ikään kuin viittaavat siihen, että tämä olento on liikkeessä.

Teoksen vasen puoli on tyhjä, mutta oikealla puolella on korkeita, pitkulaisia muotoja, jotka muistuttavat järviruokoa tai jotain vastaavaa kasvia. Niiden joukossa näkyy pieniä yksityiskohtia, kuten roikkuvia esineitä, jotka tuovat kuvaan lisää surrealistista ilmettä. Maassa näkyy hajanaisesti aseteltuja pieniä elementtejä – ehkä kiviä tai muita luonnon jäänteitä, jotka lisäävät pinnallisen kerroksen tunnetta.

Kokonaisuutena teoksen tunnelma on rauhallinen mutta outo. Sen minimalistiset elementit ja surrealistinen asetelma herättävät kysymyksiä hahmon tarkoituksesta ja merkityksestä. Teoksen nimi Pinnallista saattaa viitata siihen, että hahmo ja ympäristö ovat vain pinnallinen heijastus jostain syvemmästä, tai ehkä kyse on jonkin arkisen asian humoristisesta kommentaarista. Tämä yhdistelmä yksinkertaisia muotoja ja pieniä yksityiskohtia houkuttelee katsojaa katsomaan tarkemmin ja pohtimaan teoksen symboliikkaa.

Kuvailutulkkaus

Piikikäs – Jukka Penttilä

Tämä teos nimeltä Piikikäs on graafinen työ, linoleikkaus, jonka päävärit ovat voimakas oranssi ja syvä sininen tai musta. Teos näyttää abstraktilta mutta tuo vahvasti mieleen piikkisen hahmon – ehkä siilin tai jonkin muun piikikkään eläimen.

Kuvassa on keskellä pyöreä muoto, joka voisi olla hahmon kasvot tai runko, ja siitä säteilee ulospäin

karkeita, teräviä viivoja, jotka muistuttavat piikkejä. Nämä viivat ovat jäsennelty ympyränmuotoisesti,

muodostaen epäsäännöllisen kruunun tai auran hahmon ympärille. Teoksen vasemmassa ja oikeassa

yläkulmassa piikit levittäytyvät laajemmalle, kuin ne kurkottaisivat ulospäin teoksen reunojen yli.

Kasvot ovat vain aavistuksenomaisesti hahmoteltu: keskellä näkyy pieni pyöreä muoto, joka voisi olla nenä,

ja alapuolella kaareva elementti, joka muistuttaa hymyä tai suuta. Alareunassa kaksi pientä pyöreää

muotoa voivat viitata jalkoihin tai muihin kasvojen yksityiskohtiin. Näiden yksityiskohtien pelkistetty ilmaisu

ja värit tuovat teokseen leikkisyyttä ja iloa, mutta samalla piikkien terävyys ja voimakas oranssi väri luovat

energisen ja jopa hieman vaarallisen tunnelman.

Taustalla tummansininen tai musta väri luo kontrastin piikkeihin ja saa hahmon erottumaan terävästi.

Siveltimen jäljet tai painojälki ovat karheita ja vaihtelevia, mikä lisää teokseen luonnonmukaista tekstuuria

ja elävyyttä.

Teoksen tunnelma on energinen ja leikkisä, mutta samalla siinä on myös ripaus mystiikkaa ja

arvoituksellisuutta, sillä hahmoa ei ole määritelty tarkasti. Se kutsuu katsojaa pohtimaan, mitä hahmo

symboloi – onko kyseessä luonnon elementti vai mielikuvituksellinen olento, joka on piiloutunut graafisen

muodon taakse?

NÄKYVÄÄ

Jukka Penttilä

Piikikäs – Jukka Penttilä